V/A: Kuoleman tappaneet - punkrockia pienkustanteilta 1977-1983 (Svart)

Härmäläiset punkbändit eivät kuolleet vaan listivät kuoleman. Johan Kugelbergin legendaarinen Killed by Death -kokoelma (1989) on saanut hiljattain Juho Hännisen koostaman suomalaisen vastineen Kuoleman tappaneet. Jyrki Nissisen taiteilemat kannet kunnioittavat esikuvaansa.

Nykypäivän parhaan kotimaisen levy-yhtiön, Svartin, julkaisulle on koottu suomalaisen punkin ensimmäisen aallon kakkosdivisioonan yhtyeiden omakustanne- ja demobiisejä; poikkeuksena suomipunkin mestaruussarjaan kuuluneen tamperelaisen Kollaa Kestään kasettipoiminta Ahvenanmaa takaisin Ruotsille, kokoelman rupisin äänite maalis-huhtikuulta 1977.

Kuoleman tappaneet bändit olivat Kollaata lukuunottamatta kotoisin jostain muualta kuin Helsingistä tai Tampereelta, eivätkä ne päässeet (taikka edes pyrkineet) levyttämään Johannalle tai Pokolle [no joo, hämeenlinnalainen Nauta oli mukana Johannan jakelemalla 3 vuotta myöhemmin -kokoelmalla (1980)].

Kuoleman tappaneet -biisejä ei aikoinaan soitettu radiossa, vaikka olisi pitänyt. Tarjonta oli valtavaa, ja vaikka melkein kaikkia uutuuslevyjä soitettiin yleensä ainakin kerran, oli omakustanteisen punkin soittoaika portinvartijana toimineessa Rockradiossa erittäin rajallinen. Nykyään alkuperäisten seiskojen ja kassujen Discogs-hinnat hirvittävät. Suomussalmelaisen Neuroosin (Dolorexin) Rock Against Seija Isonsaari -singlestä (1980) pyydetään tälläkin hetkellä ihan kohtuulliset 10 000 euroa.

Levyn mukana tulee Hännisen toimittama 52-sivuinen ja A4-kokoinen pienlehti, jossa esitellään kappaleet ja bändien historiikit haastatteluin, valokuvin ja tarvittaessa sarjakuvin. Monessa yhteydessä inflaation kärsinyttä lausetta kerrankin oikeassa yhteydessä käyttääkseni: kokoelma ja oheinen vihko ovat todellinen kulttuuriteko!

Olen aikaisemmin törmäillyt vain pariin Kuoleman tappaneet -biisiin. Pienlehti- ja piirtäjäguru Sir Jyce Laineen kuusankoskelaisen Tipi ja Ministerit -yhtyeen vuodatus ATK (1980) on edelleen kipeän ajankohtainen. Aiemmin kuusaalla toimineen Proteesin kappaleita soittaneen Tipi ja Ministereiden kitaristi Arska Laakson seuraava yhtye oli Maho Neitsyt. Jyväskyläläisen Kasvain-yhtyeen singlen nimi Onko Suomi usattunut? (1979) nauratti jo muinoin. Mielestäni on.

Kaksi kovaa Kuoleman tappaneet -bändiä (SOS Lahdesta ja Nauta) on tuttuja Finnlevyn uuden aallon Kräk!-alamerkin erinomaiselta kokoelmalta Asfalttidisco (1980). Megayhtiö Warnerin omistukseen ajautunut takavuosien alekorialbumi löytyy Spotifysta, eikä siitä ehkä ole odotettavissa vinyyliuusintajulkaisua Svartilta? Toivo elää, ja ehkä jonain päivänä tämäkin asia korjataan.

Nirvana (Kielletyt leikit, 1980) oli kotoisin tietenkin Suomen Seattlesta, Ruovedeltä. Fucking Finlandin, myöhemmin Fucking Worldin perustaneen lempääläisen Jani Roppolan Blääh-yhtyeen biisi on Kaaos-pienlehden kokoelmakasetilla (1982) julkaistu Punkfilosofiaa. Niin ikään lempääläisen Tragedian kiihkeän emotionaalinen omakustanne Teeskentelijä (1983) soi tarinan mukaan uutuudenkarheana Mika Sundqvistin ja Epe Heleniuksen saunaillassa. Silloin levymogulit arpoivat, että Poko julkaiseekin MSL-studiossa samoihin aikoihin Tragedian kanssa äänittäneen Yö-yhtyeen debyyttisinglen.

Teeskentelijän ohella omaksi Kuoleman tappaneet -suosikikseni kohoaa kiteeläisen T.Torni Bandin hyväsoundinen uuden aallon jollotus Rauhaa ja rakkautta (1981). Mainittakoon vielä mainitsematta jääneet Pirkkalassa vaikuttanut Stratus ja polvijärveläinen Tuhtikymppi.

Kuoleman tappaneet -levyjulkkarit järjestetään huomenna lauantaina Kalliossa, Lepakkomies-baarissa. Mukaan on kaivettu vaasalainen Brups, Suurkaupungin Haitat Luopioisista sekä Kasvaimen Kimmo Saariston uudempi bändi Grönroospunkt. Niiden jälkeen esiintyy erityisen hyvä nyky-yhtye MÄSÄ. Menisin jos olisin.