Raumalaislähtöinen Jussi Helle julkaisi tammikuun lopussa ensimmäisen soololevynsä Out of My Head. Julkaisun yhteydessä Jussi painotti, että esimerkiksi Dion ja Bon Jovin tapaan Helle on bändi. Out of My Head -albumilla Helle on käytännössä Pasi Merisaari Group.
Jussi on parhaimmillaan samettiääninen vokalisti sekä (ei ehkä Out of My Headin kansikuvassa, mutta luonnossa) hävyttömän karismaattinen ja kaunis mies. Hänen lauluäänensä ja klassiset piirteensä ovat sulostuttaneet Wojciech- ja Tyynyt-kokoonpanoistaan tunnetun eksentrikko Jari Oisalon 90-luvun lopun kovaäänisen Oasis-pastissi Glown ja viime vuosikymmenen taitteessa toimineen kovaonnisen spacerock-kokoonpano Telenovelasin keulilla.
Vaikka Telenovelas jäi ideoiltaan keskeneräiseksi, Jussin onni näytti kääntyneen, kun hänen toinen yhtyeensä, vanhan koulukunnan synkeää hardrockia soittanut Harvest Bell alkoi saada tuulta alleen. Jussi oli kerännyt vuosikaudet kannuksia kiertämällä kuppiloissa esittämässä classic rock -covereita ja vokalisti-ihanteensa Jim Morrisonin The Doorsin biisejä. Harvest Bellissä mies pääsi loistamaan samankaltaisen originaalimateriaalin parissa. Yhteistyö yhtyeen kanssa kuitenkin loppui, ja pari vuotta sitten näkemäni Harvest Bell -keikka osoitti, että teiden erkaneminen ei tehnyt b-luokan hiusmetalliin linjansa vaihtaneelle bändille hyvää.
Lopulta muiden biisintekijöiden ambitioita pönkittämään kyllästynyt Jussi päätti toteuttaa haaveensa omaa materiaalia sisältävästä levystä. Omia biisejä oli ruvennut pukkaamaan 2009 ennen Telenovelasin haaksirikkoa ja loput syntyivät 2015, kun Pasi Merisaari yhtyeineen alkoi työstää bändisovituksia Jussin akustisella kitaralla tekemien demojen pohjalta.
Out of My Headin kappaleet on kahta biisiä lukuunottamatta äänittänyt ja miksannut kesällä 2015 ja 2016 legendaarinen Danil Venho. Äänitykset keskeytti vuoden ajaksi Jussilla todettu refluksitauti. Miehen äänihuulista poistettiin patti ja toipilasaikana äänen rasittaminen oli tietenkin kielletty.
Pasi Merisaari Group/Helle vastaa sovituksineen hyvässä ja pahassa albumin musiikillisesta linjasta. Vaikka levyn arvioissa on Jussin coverbiisi- ja Harvest Bell -taustojen takia puhuttu 70-lukulaisuudesta, edustaa Out of My Head päivitettyä versiota 80-luvun hardrockista, jota mitkään popmusiikin modernimmat virtaukset eivät ole hetkauttaneet tippaakaan.
Nimikappale on Jussin ihka ensimmäinen 90-luvun alussa raumalaiselle Twang-yhtyeelle tekemä biisi. Siinä kuuluu selvästi Jussin toisen suuren vokalisti-ihanteen Michael Monroen vaikutus. Toteutus on tyylipuhdas Hanoi Rocks-pastissi ja edustaa nykynäkökulmasta albumin klassisinta rockia. Neljännesvuosisadan kypsymisaika on tehnyt kappaleelle pelkkää hyvää.
Jussin henkilöhistorian tuntien on hyvin luontevaa, että debyyttialbumin ensimmäinen raita Build Me a Fantasy alkaa samankaltaisilla kitaralikseillä kuin Hanoin Bangkok Shocks, Saigon Shakesin starttaava Tragedy. Biisin nimen voi myös nähdä viittauksena Andy McCoyn Building on Traditioniin. Build Me a Fantasy on pätevä perusrytistys, joka ansaitsisi paikkansa kumman tahansa hanoirokkarin levyllä.
Kakkosbiisi Guiding Light on 90-lukulaisempi blueskaavan hardrock, jonka kaltaisia suosikkiyhtyeeni The Mission on myöhempinä vuosinaan viljellyt liiankin tiuhaan. Oasis ei siitä loppujen lopuksi ole kovin kaukana. Plussaa kappale saa tavanomaista rikkaammasta sovituksesta ja etenkin Timo Mansikka-ahon puhaltimista.
Koska Helle haluaa rokata, on levyn kolmaskin kappale All the Way Gone rockia, nimittäin paikallaan junnaavaa rockia, jonka riffi ei tempaa ollenkaan mukaansa. Biisiä on epäilemättä kiva soittaa, mutta valitettavasti ei kuunnella. Kahden minuutin ja 18 sekunnin kohdalla on suvantovaihe, josta voisi kehittää jotain kiinnostavaa.
Konstailematon ja sympaattinen Black Pearls noudattanee melko tarkkaan Jussin alkuperäistä demoesitystä. "Kakkospuolen" avaava Real Might Have Been on albumin parasta antia, tyylikkäästi laulettu ja soitettu melodinen powerpop-biisi, johon Mansikka-ahon Beatles-torvet eivät tällä kertaa istu. Ne on onneksi miksattu aika huomaamattomiksi.
Pasi Merisaaren äänittämässä ja miksaamassa The Mask -kappaleessa on lupaavan painostava tunnelma, jonka loppupuolelle päälleliimattu osoitteeton kitaratiluttelu valitettavasti lässäyttää. Toinen Merisaaren äänittämä ja miksaama balladiraita Frozen Rosary päättää albumin. Siinä pelkkä riisuttu mies ja kitara -tuotanto olisi ollut paikallaan, vaikka Merisaari ei koristelekaan biisiä aivan överiksi.
Out of My Headin julkaisu on osoitus siitä, että tarvittaessa Helle puskee vaikka läpi harmaan kiven saadakseen musiikkinsa ihmisten kuuluville. Suosittelen levyä esimerkiksi niille ihmisille, joiden mielestä Ruisrockissa ei ole tänä(kään) vuonna yhtään rockia tai hyvää esiintyjää. He voisivat pitkästä aikaa piipahtaa levykaupassa tai bändin/Jussin keikalla ostamassa uuden levyn. Out of My Head löytyy myös Spotifysta.
Jussi Helteen ja H. Haikosen Jim Morrison & Ray Manzarek -tribuutti Dead Doors Duo esiintyy Turun Street Bar 95:ssa ensi sunnuntaina iltapäivällä.
7/5
"Täällä on niin hyvä olla
en haluu mennä kotiin
en haluu mennä kotiin
sillä tää on mun koti nyt"
(Jukka Herva: Murto)
Pöllöt eivät ole sitä miltä näyttävät. Noin 80-luvulla syntyneiden indiepopin absurdistien nerokkaasti nimetty allstar-kokoonpano on edennyt toisen albuminsa julkaisuun asti. Metsäpalo liittyy toistaiseksi harvalukuisten vuoden levyjen joukkoon.
Aivan mutkattomasti ei vuonna 2015 äänitetyn vinyylin tie olohuoneeseeni käynyt. Metsäpalon julkaisu viivästyi ainakin vuodella ja levymerkki vaihtui esikoislevyn Fonalista obskuurimman osaston Karkia Mistikaksi, sitten "katto korkealla ja seinät etäällä" Svartiksi. Hienosta ja pelottavasta bändilogosta on valitettavasti jostain syystä luovuttu.
Suomen Eaglesin ja Åbon Lapinlahden Lintujen (kehuja; toim. huom.) musiikillinen linja ei sentään ole muuttunut mihinkään. Bändi on joutunut venaamaan pari vuotta aikamoisen kultaesiintymän päällä! Kolmen biisintekijän ja vokalistin Jaakko Tolvin, Jukka Hervan ja Janne Kauppisen yhteistyö on hitsautunut yhteen pakettiin sopivammaksi kokonaisuudeksi. Tolvin Jarse- ja Kiila -yhtyekumppani Jari Suomisen tuotantojälki on herkullisine kaikuineen petrannut. Metsäpalo soi esikoista vähän kimurantimmin, mutta ei kliinisesti.
Kun Metsäpalo-vinyylit vielä matkasivat Saksan laivalla ja kuuntelin albumia Spotifysta, hätkähdin ainakin pari kertaa Tolvin nimikappaleen alussa kuuluvaa paloauton sireeniä. Toinen bändin tuotteliaimman biisintekijän uusista hittikappaleista on debyytin Lentävän talon tavoin päähän soimaan jäävä anthem Meistä ei tule äitejä. Lyriikoiden arkiset vuoropuhelut riemastuttavat. Almanakka on kulmikkaine kitarariffeineen ja falsettiin kohoavine vokaaliosuuksineen Tolvin kolmas täysosuma.
Esikoislevyn kohokohdaksi nousi Barry Andrewsin Diskona tutumman kosketinsoittaja Hervan apokalyptinen punkfunk Kaikki hajoaa. Saman multakurkun koukkuunsa vangitsevat tarinat Murto ja Nimi ovessa ovat Metsäpalon huippuhetket. Jälkimmäisen liveversio paisui ainakin levykauppa 8Raidan julkkarikeikalla hämmästyttäväksi improvisaatioksi.
Kaupungin tyylikkäimmän popparin, The New Tigersin basistina ja Kauppilan Puutarha -yhtyeen laulajakitaristina tunnetun Kauppisen Takaisin kaupunkiin ja Silmät kiinni ovat herkkää ja sympaattista kantrirockia. Laulutemmat pölähtävät.
Neljäs Pöllöt-jäsen on Goodnight Monstersin/Matti Jasun luottobasisti Markus Jalonen. Metsäpalon äänitysten jälkeen Cats on Fire -kitaristina ennen Pöllöjä tunnettu Ville Hopponen vaihtui myös Hiljaiset Kallot/Naantalin Hovi -yhtyeissä äimistyttävään rumpaliin, Matti Jasun levyjä tuottaneeseen Aleksi Frimaniin.
Toista albumia odotellessa Pöllöt äänitti viime vuonna viiden biisin Ympyrän alla -ep:n, joka tuli pihalle vaivihkaa joulun alla. Suosittelen lämpimästi. Pöllöt on huomenna perjantaina keikalla Turun Dynamossa.
Härmäläiset punkbändit eivät kuolleet vaan listivät kuoleman. Johan Kugelbergin legendaarinen Killed by Death -kokoelma (1989) on saanut hiljattain Juho Hännisen koostaman suomalaisen vastineen Kuoleman tappaneet. Jyrki Nissisen taiteilemat kannet kunnioittavat esikuvaansa.
Nykypäivän parhaan kotimaisen levy-yhtiön, Svartin, julkaisulle on koottu suomalaisen punkin ensimmäisen aallon kakkosdivisioonan yhtyeiden omakustanne- ja demobiisejä; poikkeuksena suomipunkin mestaruussarjaan kuuluneen tamperelaisen Kollaa Kestään kasettipoiminta Ahvenanmaa takaisin Ruotsille, kokoelman rupisin äänite maalis-huhtikuulta 1977.
Kuoleman tappaneet bändit olivat Kollaata lukuunottamatta kotoisin jostain muualta kuin Helsingistä tai Tampereelta, eivätkä ne päässeet (taikka edes pyrkineet) levyttämään Johannalle tai Pokolle [no joo, hämeenlinnalainen Nauta oli mukana Johannan jakelemalla 3 vuotta myöhemmin -kokoelmalla (1980)].
Kuoleman tappaneet -biisejä ei aikoinaan soitettu radiossa, vaikka olisi pitänyt. Tarjonta oli valtavaa, ja vaikka melkein kaikkia uutuuslevyjä soitettiin yleensä ainakin kerran, oli omakustanteisen punkin soittoaika portinvartijana toimineessa Rockradiossa erittäin rajallinen. Nykyään alkuperäisten seiskojen ja kassujen Discogs-hinnat hirvittävät. Suomussalmelaisen Neuroosin (Dolorexin) Rock Against Seija Isonsaari -singlestä (1980) pyydetään tälläkin hetkellä ihan kohtuulliset 10 000 euroa.
Levyn mukana tulee Hännisen toimittama 52-sivuinen ja A4-kokoinen pienlehti, jossa esitellään kappaleet ja bändien historiikit haastatteluin, valokuvin ja tarvittaessa sarjakuvin. Monessa yhteydessä inflaation kärsinyttä lausetta kerrankin oikeassa yhteydessä käyttääkseni: kokoelma ja oheinen vihko ovat todellinen kulttuuriteko!
Olen aikaisemmin törmäillyt vain pariin Kuoleman tappaneet -biisiin. Pienlehti- ja piirtäjäguru Sir Jyce Laineen kuusankoskelaisen Tipi ja Ministerit -yhtyeen vuodatus ATK (1980) on edelleen kipeän ajankohtainen. Aiemmin kuusaalla toimineen Proteesin kappaleita soittaneen Tipi ja Ministereiden kitaristi Arska Laakson seuraava yhtye oli Maho Neitsyt. Jyväskyläläisen Kasvain-yhtyeen singlen nimi Onko Suomi usattunut? (1979) nauratti jo muinoin. Mielestäni on.
Kaksi kovaa Kuoleman tappaneet -bändiä (SOS Lahdesta ja Nauta) on tuttuja Finnlevyn uuden aallon Kräk!-alamerkin erinomaiselta kokoelmalta Asfalttidisco (1980). Megayhtiö Warnerin omistukseen ajautunut takavuosien alekorialbumi löytyy Spotifysta, eikä siitä ehkä ole odotettavissa vinyyliuusintajulkaisua Svartilta? Toivo elää, ja ehkä jonain päivänä tämäkin asia korjataan.
Nirvana (Kielletyt leikit, 1980) oli kotoisin tietenkin Suomen Seattlesta, Ruovedeltä. Fucking Finlandin, myöhemmin Fucking Worldin perustaneen lempääläisen Jani Roppolan Blääh-yhtyeen biisi on Kaaos-pienlehden kokoelmakasetilla (1982) julkaistu Punkfilosofiaa. Niin ikään lempääläisen Tragedian kiihkeän emotionaalinen omakustanne Teeskentelijä (1983) soi tarinan mukaan uutuudenkarheana Mika Sundqvistin ja Epe Heleniuksen saunaillassa. Silloin levymogulit arpoivat, että Poko julkaiseekin MSL-studiossa samoihin aikoihin Tragedian kanssa äänittäneen Yö-yhtyeen debyyttisinglen.
Teeskentelijän ohella omaksi Kuoleman tappaneet -suosikikseni kohoaa kiteeläisen T.Torni Bandin hyväsoundinen uuden aallon jollotus Rauhaa ja rakkautta (1981). Mainittakoon vielä mainitsematta jääneet Pirkkalassa vaikuttanut Stratus ja polvijärveläinen Tuhtikymppi.
Kuoleman tappaneet -levyjulkkarit järjestetään huomenna lauantaina Kalliossa, Lepakkomies-baarissa. Mukaan on kaivettu vaasalainen Brups, Suurkaupungin Haitat Luopioisista sekä Kasvaimen Kimmo Saariston uudempi bändi Grönroospunkt. Niiden jälkeen esiintyy erityisen hyvä nyky-yhtye MÄSÄ. Menisin jos olisin.
