Kynnet: ..Taas ne menee poks! (Joteskii Groteskii / Rock'n'Roll Bullshit Records)

Fuck Records julkaisi vuonna 2016 Teemu Tannerin Kynnet-yhtyeeltä kaksi nopeasti loppuunmyytyä kasettia: maaliskuussa ...Taas ne ja lokakuussa ...Menee poks!

Kolme viikkoa sitten vinyyliin erikoistuneet Joteskii Groteskii ja Teemu Bergmanin Rock'n'Roll Bullshit Records yhdistivät voimansa ja panivat pihalle kasetit koostavan 12" kokoelman, joka on nimeltään tietysti ..Taas ne menee poks!

Kokoelmalla on vielä bonuksena tammikuussa 2016 digijulkaistu Bandcamp-single VOI EI,KYNNET!, joten ei voi valittaa!

Tietääkseni Kynnet tuli Tannerin kaapista "julkisuuteen" heinäkuussa 2015, kun Bandcampiin ilmestyi muutamia biisejä Kynnet-nimen alla. Tätä nimitän "Spiral Scratch" -vaiheeksi, jolloin Kynnet-ilmaisun muoto oli vielä hakusessa.

Puolessa vuodessa Tanner/Kynnet tiivisti nopean ja tarttuvan punkpop- ja powerpop-tyylinsä: kokoelman b-puoliskon alkuun sijoitetut VOI EI,KYNNET! -kappaleet 100 erobiisii ja Pitkä odotus ei palkitse mitään ovat biisien parhaimmistoa ja ensimmäinen kiteyttää aihepiirin.

Ihan tällaista musaa ei suomeksi kukaan muu tee, ja jos tekee, ei ainakaan näin hyvin. Uusi musiikkimedia Nälkä julkaisi juuri Antti Vuorenmaan kirjoittaman Tannerin haastattelun jossa 19 bändin (Hopeajärvi, Teksti-TV 666 jne.) mies kertoo mm. hämmästyttävästä ajanhallintakyvystään.

Vaikka Tanner on tehnyt ja soittanut tähän mennessä julkaistun Kynnet-musiikin kokonaan itse, Kynnet on myös lujaa jytäävä liveyhtye, jonka big band -kokoonpano täydentyi helmikuussa 2016, kun Tuuli Sirkeisen jälkeen toinenkin Seksihullut-basisti Hilla Kohtamäki liittyi Kynsiin, tällä kertaa rumpaliksi.

Kahden hypernopeudella komppaavan kitaristin ja tiukan Seksihullut-rytmiryhmän kanssa koettu Kynnet-livehurmos on niin totaalisen ekstaattinen, että sen jäljiltä Tannerin yksin tikkaama ..Taas ne menee poks! kuulostaa soundiltaan pehmeältä ja soitto hillityltä. Levy rokkaa siltikin vimmatusti, sillä biisit ovat loistavia: Liian sekaisin, Ella, Tajuton, Laulu Lapinlahden Linnuille, Tikusta asiaa jne.

Toukokuussa norjalainen Black Pop Records julkaisee seiskatuumaisen Kynnet-singlen ja loppuvuodeksi on kaavailtu ihkauutta Kynnet-albumia. Odotan suurella jännityksellä! Taltioidaanko big band -kokoonpanoa levylle? Pitäytyykö Tanner edelleen Prince-metodissa ja soittaa kaiken itse? Ihan justiinsa ja kohtsillään ilmestyy kuitenkin Hopeajärvi-albumi Mahdotonta.

V/A: Kuoleman tappaneet - punkrockia pienkustanteilta 1977-1983 (Svart)

Härmäläiset punkbändit eivät kuolleet vaan listivät kuoleman. Johan Kugelbergin legendaarinen Killed by Death -kokoelma (1989) on saanut hiljattain Juho Hännisen koostaman suomalaisen vastineen Kuoleman tappaneet. Jyrki Nissisen taiteilemat kannet kunnioittavat esikuvaansa.

Nykypäivän parhaan kotimaisen levy-yhtiön, Svartin, julkaisulle on koottu suomalaisen punkin ensimmäisen aallon kakkosdivisioonan yhtyeiden omakustanne- ja demobiisejä; poikkeuksena suomipunkin mestaruussarjaan kuuluneen tamperelaisen Kollaa Kestään kasettipoiminta Ahvenanmaa takaisin Ruotsille, kokoelman rupisin äänite maalis-huhtikuulta 1977.

Kuoleman tappaneet bändit olivat Kollaata lukuunottamatta kotoisin jostain muualta kuin Helsingistä tai Tampereelta, eivätkä ne päässeet (taikka edes pyrkineet) levyttämään Johannalle tai Pokolle [no joo, hämeenlinnalainen Nauta oli mukana Johannan jakelemalla 3 vuotta myöhemmin -kokoelmalla (1980)].

Kuoleman tappaneet -biisejä ei aikoinaan soitettu radiossa, vaikka olisi pitänyt. Tarjonta oli valtavaa, ja vaikka melkein kaikkia uutuuslevyjä soitettiin yleensä ainakin kerran, oli omakustanteisen punkin soittoaika portinvartijana toimineessa Rockradiossa erittäin rajallinen. Nykyään alkuperäisten seiskojen ja kassujen Discogs-hinnat hirvittävät. Suomussalmelaisen Neuroosin (Dolorexin) Rock Against Seija Isonsaari -singlestä (1980) pyydetään tälläkin hetkellä ihan kohtuulliset 10 000 euroa.

Levyn mukana tulee Hännisen toimittama 52-sivuinen ja A4-kokoinen pienlehti, jossa esitellään kappaleet ja bändien historiikit haastatteluin, valokuvin ja tarvittaessa sarjakuvin. Monessa yhteydessä inflaation kärsinyttä lausetta kerrankin oikeassa yhteydessä käyttääkseni: kokoelma ja oheinen vihko ovat todellinen kulttuuriteko!

Olen aikaisemmin törmäillyt vain pariin Kuoleman tappaneet -biisiin. Pienlehti- ja piirtäjäguru Sir Jyce Laineen kuusankoskelaisen Tipi ja Ministerit -yhtyeen vuodatus ATK (1980) on edelleen kipeän ajankohtainen. Aiemmin kuusaalla toimineen Proteesin kappaleita soittaneen Tipi ja Ministereiden kitaristi Arska Laakson seuraava yhtye oli Maho Neitsyt. Jyväskyläläisen Kasvain-yhtyeen singlen nimi Onko Suomi usattunut? (1979) nauratti jo muinoin. Mielestäni on.

Kaksi kovaa Kuoleman tappaneet -bändiä (SOS Lahdesta ja Nauta) on tuttuja Finnlevyn uuden aallon Kräk!-alamerkin erinomaiselta kokoelmalta Asfalttidisco (1980). Megayhtiö Warnerin omistukseen ajautunut takavuosien alekorialbumi löytyy Spotifysta, eikä siitä ehkä ole odotettavissa vinyyliuusintajulkaisua Svartilta? Toivo elää, ja ehkä jonain päivänä tämäkin asia korjataan.

Nirvana (Kielletyt leikit, 1980) oli kotoisin tietenkin Suomen Seattlesta, Ruovedeltä. Fucking Finlandin, myöhemmin Fucking Worldin perustaneen lempääläisen Jani Roppolan Blääh-yhtyeen biisi on Kaaos-pienlehden kokoelmakasetilla (1982) julkaistu Punkfilosofiaa. Niin ikään lempääläisen Tragedian kiihkeän emotionaalinen omakustanne Teeskentelijä (1983) soi tarinan mukaan uutuudenkarheana Mika Sundqvistin ja Epe Heleniuksen saunaillassa. Silloin levymogulit arpoivat, että Poko julkaiseekin MSL-studiossa samoihin aikoihin Tragedian kanssa äänittäneen Yö-yhtyeen debyyttisinglen.

Teeskentelijän ohella omaksi Kuoleman tappaneet -suosikikseni kohoaa kiteeläisen T.Torni Bandin hyväsoundinen uuden aallon jollotus Rauhaa ja rakkautta (1981). Mainittakoon vielä mainitsematta jääneet Pirkkalassa vaikuttanut Stratus ja polvijärveläinen Tuhtikymppi.

Kuoleman tappaneet -levyjulkkarit järjestetään huomenna lauantaina Kalliossa, Lepakkomies-baarissa. Mukaan on kaivettu vaasalainen Brups, Suurkaupungin Haitat Luopioisista sekä Kasvaimen Kimmo Saariston uudempi bändi Grönroospunkt. Niiden jälkeen esiintyy erityisen hyvä nyky-yhtye MÄSÄ. Menisin jos olisin.